Ruumiita, luodinreikiä, haavoja – sotaelokuvan maskeeraajan arkipäivää

Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -elokuvaa kuvattiin lokakuussa Santahaminassa, Suomenlinnassa ja Hämeenlinnassa. Helmikuussa kuvataan vielä viikko Kainuussa, ja elokuvan ensi-ilta on 27.10.2017. Yksi tuotantotiimin monipuolisimpia, haasteellisimpia ja monella tavalla myös mielenkiintoisimpia tehtäviä on maskeeraus, josta juttelimme elokuvan maskeeraussuunnittelijan Salla Yli-Luopan kanssa.

Parturi-kampaajaksi ensin kouluttautunut ja sitten maskeerauskoulun käynyt Salla on tehnyt maskeeraustöitä 12 vuotta. Kauhuleffoja rakastava Salla on erikoistunut erikoistehostepuolelle ja hakenut ammattiin lisäkoulutusta Lontoosta moneen otteeseen.

- Tuntematon sotilas on sotaelokuva, joka on täynnä erikoistehosteita: isoja haavoja silikonipaloista, repeytyneitä vatsoja, vertavuotavia haavoja – erilaisia ’isoja osumia’. Minulla on oma työpaja, jossa valan erilaisia paloja silikonista suojahaalareissa ja naamarissa. Tässä vaaditaan myös muun muassa kemiantietämystä, kuvanveistotaitoa ja kolmiulotteisuuden tajua sekä erilaisten muottien hallintaa. Työssäni ei siis ole kyse meikkaamisesta, kuvailee Salla.

Tiivistä yhteistyötä puvustustiimin kanssa

Tuntematon sotilas -elokuvan maskeeraustiimiin kuuluu 6-9 henkilöä päivästä riippuen. Salla ei tee tässä elokuvassa maskeerauksen perustyötä, vaan keskittyy suunnitteluun. Hän aikatauluttaa päivittäiset työt kuvaussuunnitelman mukaan jo edellisenä päivänä: kuka tekee mitäkin ja mihin aikaan. Tiimissä on erikoistehostevastaava, settivastaava ja assistentteja. Lisäapua on saatavilla tilanteen mukaan.

- Maskeeraustiimi tekee läheistä yhteistyötä puvustuksen kanssa. Lisäksi rekvisiitasta ja lavastuksesta vastaavat tiimit ovat meille tärkeitä yhteistyökumppaneita. Nämä ovat kaikki hyvin konkreettisia, taiteellisia osa-alueita. Yhteisen linjan määrittely on meille monessa asiassa erittäin tärkeää. Myös yhteistyö ohjaajan ja kuvaajan kanssa on olennainen osa työtämme. Olen aikaisemmin tehnyt monta projektia pääkuvaajan kanssa, mikä helpottaa yhteistyötä, kertoo Salla.

Maskeerausta äärirajoilla

Sallan tiimi tekee erikoistehosteiden lisäksi tietysti myös maskeerauksen perustöitä. Sotaelokuvassa tämä saa monessakin mielessä uusia ulottuvuuksia, ainakin maallikon silmissä. Muun muassa näyttelijöiden ja avustajien kasvot, kädet ja vaatteet liataan ja hiukset kammataan. Koska elokuvan kohtauksia ei kuvata aikajärjestyksessä, maskeeraajat ottavat valokuvia näyttelijöiden käsistä ja kasvoista. Näin heillä on tarkka tieto kuvattavien henkilöiden ulkonäöstä kussakin kohtauksessa valmiina sitä päivää varten, kun kuvataan seuraava kohtaus.

- On tärkeää, että tiimissä on hyvä henki ja töitä on helppo tehdä yhdessä. Monet meistä ovat työskennelleet yhdessä aiemminkin – tiimi on helpompi rakentaa, kun tunnet ihmiset ja luotat heidän taitoihinsa. Oleellista on tietysti myös se, että kemiat sopivat yhteen. Ihmiset ovat tässä projektissa äärirajoilla: Työpäivät ovat pitkiä ja välillä yöunet jäävät lyhyiksi, mikä tuo päiviin lisästressiä, Salla pohtii.

Parhaat kuvausruokakokemukset Saksassa

Salla on vegaani ja kiinnostunut ruoasta ylipäänsä. Leffatuotannoissa ruokailu toteutetaan hyvin eri tavoin, mistä riippuu, saako erityisruokavaliota noudattava henkilö tarvitsemansa ruoan.

- Saksassa Big Game -elokuvan kuvauksissa oli paikalla italialaisia kokkeja, jotka valmistivat jokaiselle ruoan erikseen. Tarjolla oli esimerkiksi munakkaita, monta pääruokavaihtoehtoa, salaatteja ja erikoiskahveja – ehdottomasti paras kuvausruokakokemukseni! Kuvauksissa tarjottavaan ruokaan pitäisi Suomessa yleisesti ottaen panostaa enemmän, sillä on suuri merkitys rankan työn ja pitkien päivien aikana, Salla kertoo.

 

Salla Yli-Luopa on maskeeraaja, joka on ennen Tuntematon sotilas -elokuvaa työskennellyt muun muassa leffoissa Lovemilla (2015), Big Game (2015), Leijonasydän (2013), Puhdistus (2012) ja Rare Exports (2010) sekä tv-sarjoissa Ihon alla ja Pullukat. Salla on tehnyt töitä myös teatterissa maskeeraajana ja hiusstylistinä esimerkiksi Helsingin kaupunginteatterissa (Katri Helena, Wicked) ja Uudessa Iloisessa Teatterissa (Kivat Piipussa, Lisää letkua). Hän sai maaliskuussa Jussi-palkinnon maskeeraussuunnittelusta elokuvassa Lovemilla.